keskiviikko, 8. marraskuu 2006

Harjoitus 8, uusmedia-esityksen ominaisuudet

Viimeisellä harjoituskerralla tehtiin vertaispalaute, mutta tänne blogiin pitäisi kirjoittaa jotain hyvistä uusmedia-esityksen ja PowerPoint-esityksen ominaisuuksista. Tässäpä tämä sitten tulee:

Hyvän uusmediaviestintä esityksen, kuten oikeastaan minkä tahansa esityksen, tärkein ominaisuus on varmaan sanoman välittyminen parhaalla mahdollisella ja mahdollisimman selkeällä tavalla. Monesti uusmediaesityksissä näkee kuinka tekijä osaa selvästi käyttää hienoja työkaluja ja tehdä hienon näköisiä esityksiä, mutta selkeys ja helppotajuisuus saattaa helposti unohtua. Tietysti tämä ei välttämättä aina ole tarkoituksenakaan. Kuitenkin hienojakin työkaluja pitäisi osata käyttää tarinan ja sanoman ehdoilla eikä toisinpäin. Esityksistä voi toki tehdä kikkailemalla älyttömän hienoja, mutta kuitenkin edellämainittujen asioiden pitäisi aina olla etusijalla.

Tietysti kun uusmediaesityksestä on kysymys, ei sitä tekniikkaakaan saa unohtaa ja käytössä olevia työkaluja ja tekniikkaa olisi kuitenkin hyvä osata käyttää mahdollisimman tehokkaasti ja hyvin hyväkseen. Uusmediatekniikat tuovat kuitenkin esitysten tekoon ja sanoman välittämiseenkin aivan uuden ulottuvuuden ja paljon erilaisia mahdollisuuksia. Näitä pitäisi osata käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi.

Jos PowerPoint-esityksestä puhutaan niin huomasin juuri tuossa vertaispalautetta tehdessäni, että interaktiivisuus oli arvioitavassa työssäni erinomainen keino välittää sanoma paremmin katselijalle ja tehdä koko jutusta paljon mielenkiintoisempi ja puoleensavetävämpi. Yleensäkin hyvän uusmediaesityksen ominaisuuksia on se, että se on mahdollisimman houkutteleva ja että uusmedian suomia mahdollisuuksia käytettäisiin järkevästi ja tarkoitusta palvelevasti hyväksi. Muutenhan se on sama tehdä sama juttu vanhoilla tekniikoilla.

keskiviikko, 1. marraskuu 2006

Harjoitus 7, harkkatyön tekeminen jatkuu...

Tämän harjoituskerran aiheena oli oman harjoitustyön pohtiminen erilaisten teemojen kautta. Piti pohtia mihin työ pyrkii, miltä se näyttää, miten kokonaisuus toimii, miten tekijä näkyy työssään ja miten visuaalisuus toimii. Tällaista sain näistä teemoista aikaan:

Harjoitustyöni aiheena on siis terveydellisten ja liikunnallisten asioiden pohdiskelu elämän tarkoituksena. Esityksessä ei ole tarkoitus hukuttaa katselijaa informaatiotulvaan vaan lähinnä keskittyä perusasioiden ja yleisesti tärkeimpien asioiden esittelyyn. Työn pitäisi näyttää tietysti mahdollisimman hyvältä, mutta olla myös helppotajuinen ja –lukuinen. Tarkoituksena ei ole tehdä mitään äärettömän monimutkaista esitystä, vaan sen pitäisi olla mahdollisimman napakka ja selkeä. Tietenkään reilussa kymmenessä kalvossa ei mitään hirveän syvällisiä ehdi pohtiakaan.

Itselläni on liikunnallinen tausta ja olen urheilu-urallani joutunut keskittymään paljon juuri tällaisiin terveysasioihin, joten toivon että oma kädenjälkeni tulee näkymään työssä edes jotenkin persoonallisella tavalla. Tekijänä tietysti haluan perehtyä asiaan ja poimia ne kaikki tärkeimmät aiheeseen liittyvät näkökannat, jotta esityksestä tulisi näennäisestä suppeudestaan huolimatta järkevä ja monipuolinen.

Kokonaisuuden pitäisi tietysti toimia mahdollisimman saumattomasti ja sujuvasti. Tämä onkin varmaan haasteellisin juttu ja se ns. ydinasia tässä harjoitustyössä: Miten saada katselijan mielenkiinto pysymään yllä koko esityksen ajan ja saada viesti perille mahdollisimman hyvin? Tämähän se tämän koko kurssin aiheena periaatteessa onkin.

Esityksen juonenkuljetus olisi tarkoitus mennä niin, että aluksi esitellään asioita yleisellä tasolla, sitten perehdytään kuhunkin juttuun vähän paremmin ja loppuun saadaan vielä jonkunlainen napakka, järkevä ja ehkä jopa ajatuksia herättävä kliimaksi. Jossain kohtaa esitystä voisi myös heittää kehiin vähän aiheesta poikkavan kalvon tai kaksi, vähän niin kuin herättämään ja saamaan katselijan mielenkiinto pysymään yllä. Ajattelin että kun luontoasiatkin liittyvät aika läheisesti tähän aiheeseeni, niin siitä voisi tehdä pari kalvoa johonkin väliin juuri elävöittämään esitystä vähän lisää.

Työn teeman pitäisi kuitenkin pysyä suhteellisen yhtenevänä ja sujuvana koko esityksen läpi varsinkin visuaalisesti. Suhteellisen yhteneväisen visuaalisen ilmeen säilyttäminen läpi koko työn on tavoitteena, jotta esityksestä ei tulisi liian hajanainen. Värinä käytän mahdollisimman luonnonläheisiä ja pehmeitä värejä. Tämä liittyen aiheeseen, mutta myös katselijan silmiä ajatellen, pehmeät värit miellyttävät yleensä ainakin omaa silmääni eniten. Fonttina haluan käyttää suhteellisen suurta kirjasinkokoa juuri selkeyden ja helppotajuisuuden vuoksi, mutta kuitenkin niin, että asiaa mahtuu yhdelle kalvolle tarpeeksi. Sanoman välittymisenkin kannalta on parempi, jos kalvot ovat selkeitä.

keskiviikko, 25. lokakuu 2006

Elämän tarkoitus, harjoitustyön hahmottelua

Harjoitustyöni näkökulma on elämän tarkoitus terveydellisessä ja liikunnallisessa mielessä. Elämän tarkoitus olisi siis pysyä terveenä ja virkeänä ja elää mahdollisimman liikunnallista, terveellistä elämää. Esittelen erilaisia terveyttä edistäviä asioita elämässä ja näiden vaikutusta elämisen laatuun. Otan huomioon syömiseen liittyviä asioita ja myös liikunnallisuuden vaikutusta ihmisen virkeyteen ja elämiseen.

Esityksen lopuksi olisi sitten tarkoitus vastakohtana tälle kaikelle esittää vähän erilainenkin näkökulma siitä, miten tällainen terveysintoilu voi mennä lopulta kuitenkin liian pitkälle ja että jos siitä tuleekin elämän ainoa tarkoitus, mitä muuta jääkään enää jäljelle. Harjoitustyön juoni on siis sellainen, että aluksi esitellään kuinka tärkeää terveelliset elämäntavat ja siihen liittyvät asiat ovat ihmisen elämän kannalta ja sitten lopuksi tavallaan osittain esittää vastakohtainenkin näkemys asiasta, eli liiallinen terveysintoilu.

Harjoitustyön kohderyhmänä ovat toisaalta ne, jotka vähät välittävät omasta terveydestään tai yleiskunnon säilyttämisestä, mutta kuitenkin valittavat kuinka eivät pysy virkeinä ja ovat mahdollisesti masentuneitakin. Toisaalta sitten kohderyhmänä ovat myös sellaiset liiaallisuuksiin menneet terveys- ja ruokailuintoilijat, jotka ovat unohtaneet ehkä ne vielä tärkeämmät asiat elämässä.

Esityksen muotoilussa ja visuaalisuudessa on tärkeää esitellä luontoon ja liikuntaan liittyviä asioita mahdollisimman houkuttelevasti myöskin stereotypioiden kautta. Tarkoitus olisi että katselija alkaisi ajatella vakavasti, kuinka tärkeitä tällaiset asiat ovat, mutta esityksen lopuksi huomautettaisiin kuitenkin siitä että onhan elämässä paljon muitakin tärkeitä asioita. Katselijalle olisi tarkoitus jättää hieman ristiriitainen kuva asiasta, mutta kuitenkin houkutella häntä liikunnan ja terveellisten elämäntapojen maailmaan.

Harjoitustyö on tässä vaiheessa vielä aika lailla hahmotteluvaiheessa, joten noihin ylläoleviin ajatuksiin saattaa tulla vielä vähän muutoksia. Kuitenkin perusasiat ovat jo pitkälti selviä ja voin aloittaa vähän tarkemmankin suunnittelun.

tiistai, 10. lokakuu 2006

Mediatekstien tulkintaa

Neljännellä harjoituskerralla yritettiin tulkita ja analysoida mediatekstejä erilaisten käsitteiden avulla. Eräästä tapahtumien kuvauksesta piti laatia lyhyt lehtiuutinen ja blogitehtävä liittyykin siihen. Tekstiä pitäisi siis muokata niin, että se edustaisi työttömien, kotona asuvien ihmisten yksinäisyyttä ym. Tässä se siis tulee:

Keski-ikäisten, vanhojen koulukaverusten Masan ja Peran synkkä vanhoja hyviä muistoja verestävä kalareissu syksyisellä Patosjärvellä oli päättyä Peran osalta hyvin kohtalokkaasti. Yksinäiset kaverukset olivat lähteneet yhdessä kalalle keskustelemaan elämiensä perusasioista, kuten naisettomuudesta, työttömyydestä ja maaseudusta. Masan soutaessa ja Peran kalastaessa miehet söivät äitiensä tekemiä korvapuusteja, joivat kahvia ja ottivat välillä kirkasta. Samalla kaverukset aikoivat testata Peran kotitekoista, hartaasti tehtyä virveliä, joka oli kehitetty jousipyssystä.

Heti ensimmäisellä heitolla iso taimen nappasi pitkän uurastuksen tuloksena syntyneeseen virveliin kiinni. Tästä innostuneena Pera kiljaisi ja nousi pystyyn, josta yllättyneenä Masa hujautti airolla hyisen kylmää järvivettä Peran päälle. Pera horjahti tämän seurauksena veteen, mutta piti sinnikkästi kiinni virvelistään kalan tempoessa Peraa mukanaan. Neuvokas Masa ei ystävänsä vahingosta panikoinut vaan kiinnitti Peran veneen perään, lähti soutamaan rantaan ja soitti samalla vielä Sepen paikalle. Masa pääsi lopulta kohmettunut Pera perässään rantaan ja taimenkin tuli mukana, 13,5 kiloinen! Sepen saavuttua elämän kohokohtaansa eläneet kaverukset pääsivät helikopterin kyydissä lämmitellen pois tapahtumapaikalta.

Masa ja Pera edustavat yksinäisen maalaismiehen stereotypiaa. Vanhat koulukaverit ovat edelleen parhaita kaveruksia ja syksyinen kalareissu on yksi elämän kohokohtia. Peran kehittämä erikoinen virveli on myös osoitus siitä, että miehillä on aikaa väkertää tällaisia juttuja. Uutiseena yritin saada muutaman stereotyyppisen viittauksen esimerkiksi yksinäisyydestä, mutta varsinkin lopputekstissä niiden lateleminen olisi ollut turhan päällekäyvää. Niinpä viittauksia esiintyy lähinnä tekstin alkuosassa, jossa Masa ja Pera esitellään yksinäisinä maalaispoikamiehinä.

tiistai, 3. lokakuu 2006

Harjoitus 3: ikoneja, symboleja ja kuvan tulkintaa

Kolmannella harjoituskerralla keskityttiin tulkitsemaan kuvia erilaisin tavoin. Luento aiheesta oli erittäin mielenkiintoinen, joten harjoituksetkin tuntuivat siten mukavilta, joskaan ei helpoilta. Kuvat eivät olleet ihan niin selkeitä tapauksia kuin luennolla esitetyt esimerkit, mikä oli tietysti sinänsä ihan hyväkin. Käsitteitä ja niiden merkityksiä joutui todella pohtimaan.

Ikoni, indeksi, symboli, paradigma - syntagma, metafora, konnotaatio, myytti. Siinä noita käsitteitä joiden avulla annettuja kuvia piti tutkiskella. Kotitehtäväksi annettiin sitten vielä symbolitehtävä, josta seuraavaksi.

  • Viisi erilaista yleisesti tunnettua symbolia: punaisen ristin logo, natsien hakaristi, rauhanmerkki, Adidaksen kolme raitaa, kolmio-liikennemerkki.
  • Keskisormen näyttäminen on yleisesti käytössä oleva tapa ilmaista vihaa tai tyytymättömyyttä toiseen henkilöön. Samoin pitkän nenän näyttäminen osoittaa ivaa toista henkilöä kohtaan. Pään nyökytys tarkoittaa yleensä myöntymistä, mutta joissain kulttuureissa juuri päinvastaista. Peukalon pystyssä pitäminen ilmaisee kehumista tai kannustusta, jossakin se saattaa taas ilmaista ihan jotain muuta. Käsien taputtaminen yhteen on myös yleisesti käytössä oleva tapa onnitella, kiittää tai kannustaa jotakin, mutta sillä voi olla muitakin merkityksiä tilanteesta ja kulttuurista riippuen. Polvistuminen voi tarkoittaa vaikka alistumista jonkin suuremman edessä, mutta monissa uskonnoissa sillä palvotaan ja rukoillaan.
  • Suomen lippu, Suomi-neito eli Suomen karttakuva, jopa joulupukki. Tietysti Suomen luontoa kuvaava kuvatuskin voisi toimia, esimerkiksi Joutsen tai tunturimaisema. Ehkä joskus tulevaisuudessa (tai miksei jo nykyisin...) Suomea voisi parhaiten kuvata vaikkapa kännykkä tai Lordi :D
  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Ajatuksia ja pohdiskelua uusmediaviestintkurssiin liittyen

  • Tagipilvi